niin monta kenkaparia, vain 2 kpl jalkoja

Eilen oli Heidi&Joona Paiva. Mun atleettisten kokeilujen takia ei paasty viettamaan joulua yhdessa, joten kutsuin Joonan viettamaan paivaa kanssani. Suunnittelin meille reissun Saitamaan, jossa oli John Lennon museo. Itsehan en kyseisesta jampasta paljoa perusta, mutta tiedan etta Joona on fani, niin halusin yllattaa! Joona luuli viimeiseen asti, etta ollaan menossa Gold's Gymille, joka oli samassa rakennuksessa, hih! Museo oli itseasiassa ihan hauska, mutta olisin varmaan saanut enemman irti jos olisin tehnyt vahan taustatutkimusta. Nayttely ei oikeastaan tarjonnut kauhean syvallista katsausta Lennonin elamanvaiheisiin, enemmankin siella oli kiinnostavia yksityiskohtia, kasin kirjoitettuja muistiinpanoja, lyriikoita jne.

Museon jalkeen syotiin paivallista tidii... MAKKARISSA!!! Hahaa. Ja sit pakotin Joonan tilaamaan jalkkariks meille Cinnamon Meltseja. Ne on NIIN hyvia! Kuumia kanelipullanpaloja vaniljakastikkeessa NAMNAM! No taa oli tietenkin vikatikki joulumassailyn rasittamalle ruokavaliolle. Kuin korkeamman tahon toimesta mun leukaan ilmeistyi VALTAVA finni...buu. Paivan paatteeksi kierreltiin Shibuyassa ostamassa mulle kalenteria, joka osoittautui hankalaksi, koska jostain syysta kaikki kalenterit alkaa syyskuusta 2008, eika kalenterivuoden alusta! Kalenteriepisodista tulikin mun neuroottisuuden huipentuma, kun paatin puolen tunnin pahkailyn jalkeen ostaa kalenterin, joka alkoi syyskuusta (prkl) ja taydentaa sen kotona. Siis kirjoittaa jo menneet tapahtumat uusiksi kalenteriin. Okei nyt kun nain ton kirjoitettuna niin kieltamatta kuulostaa taysin vinksahtaneelta. Kalenterishoppailu uuvutti Joonan taysin ja mentiin sit viela kahville Starbucksiin. Jossa draama aiheutti se, etta toivotun Dark Cherry Mochan sijasta Joona toi mulle White Chocolate Mochan. Joka maistuu ihan mannapuurolle ja on tehty maitoon. Mun naama venahti varmaan monta senttia kun tajusin mita oli tapahtunut. Ma en tykkaa mannapuurosta enka juo maitoa. Siispa lipitin mun kahvia vastentahtoisesti ja mokotin. Kunnes Joona totesi etta han ei aio katsoa enaa mun kiukuttelua, vaaran kahvin tuominen VAHINGOSSA ei pitaisi olla niin vakavaa. Osaan makin olla prinsessa joskus. No, tolle on jo naurettu monet kerrat.

Tulin kotiin ja jotain odottamatonta tapahtui. Mun kamppiksella oli asiaa mulle. (Tata sattuu yleensa vaan silloin kun on joku ongelma, esim. kerran se luuli etta meidan huoneessa oli hiiri.) Silla oli joululahja mulle! Iso valkoinen paketti pinkilla rusetilla varustettuna. Olin ihan aiman kakena. Ja paketista paljastui...

KENGAT! Siis miten outoa. Kengat. Ruskeat peep toet, jossa edessa on pinkit kirsikat. Natit. Sopivat. En oo vielakaan oikeen sisaistanyt asiaa.

Kengista puheenollen. Ennen kun lahden Suomeen, mun on pakko saada naa addun lenkkarit! Mun Monkista ostetut lempparit alkaa vedella jo viimeisiaan, ja naa addut ois taydelliset seuraajat niille! Pinta on kiiltavaa lakeerimaista matskua ja raidat on neonvariset. Ihanat!!!

Joonalle bongasin Leen saappaat, kun se oli semmosia etsinyt. Taydelliset! Ei liian miehekkaat! Ja sit bongasin noi alemmatkin, nekin on hyvat! Alessa vaan n.45e. Joona ei mun taivutteluistakaan huolimatta suostunut ostamaan niita. Se himoitsee sen miessaappaita...

HUH! Kotona taas ja aikamoinen reissu takana.

ENSINNAKIN. Lumilautailu.

Vahan ristiriitaiset fiilikset.

Ekana paivana mentiin Jojon johdolla Happoneen, olin kuvitellut etta siella ois joku keltanokkien bamsekumpu missa vahan opeteltais mut EHEI. Kavi ilmi etta paikassa oli vaan yks rinne. Yks jyrkka rinne. No minahan ilmoitin heti ensimmaisena etta en varppina laske tosta en sitten millaan. En tieda miten mut saatiin taivuteltua, mut pienen harjoittelun jalkeen olinki yhtakkia rinteessa ja kaikenlisaks viel pystyssa (!!!) Aurinko paistoi ja juotiin Naten kaa bissee ja kokista after skissa.

Toka paiva, mentiin isompaan paikkaan, Hakuba47:aan jossa oli MOOONTA rinnetta. En tieda kenen kuningasidea se oli, mutta paatettiin menna sitten melkeen huipulle asti. Kesti varmaan tunnin ja viiden hiihtohissin verran paasta sinne. (Hauskuutettiin Naten kaa itseamme ja nolattiin muut laulamalla Cheria ja muita klassikoita suureen aaneen hississa) Ja jokaikinen kerta suunnilleen kierin hiihtohissista jollain maailman noloimmalla tavalla. Sit kun vihdoin paastiin huipulle asti, pyrytti niin sankasti etta mun hiukset oli kuin jaapuikot ja oltiin kaikki ihan lapimarkina ja kylmia. Ja sit lahdettiin laskemaan... En muuten suosittele kenellekaan kolmen tunnin harjoittelun jalkeen lahtee ihan niin korkeelle. Joka kerta kun mentiin tosi lujaa olin ehka sekunnin murto-osan "JEE vahanko meen lujaa, whiii" ja sit "OMG jos ma nyt kaadun niin varmasti kuolen tai ainaki lahtee jalka tai kaks." Ja sit, kaikista hauskin juttu oli kun tormattiin rinteessa yhden toisen (tuntemattoman) tyton kanssa. Sekin oli amatoori ja kummatkin kylla nahtiin toistemme lahestyvan, mutta kun toi kaantyminen on viela vahan tyon alla niin sit vaan tarrattiin toisistamme kiinni ja laskettiin siina hyvan aikaa kahdestaan, ja pyydeltiin toisiltamme anteeks. Sen tyton poikkis laski siina meidan vieressa ja meinas kuolla nauruun. Hiihtohississa kerroin Natelle et mun henkivakuutus on sit moksalla, just in case. Kerrottakoon tassa vaiheessa et ma oon ehka maailman epa-atleettisin, kompeloin ja pelokkain ihminen. Siis kyse on nyt ihmisesta joka ei harrasta minkaannakoista liikuntaa, KOSKAAN. Lenkilla luovutin puolessavalissa ja tulin sporalla kotiin (ja Joona-raukka hapesi silmat paastaan). PLUS etta inhoan kylmaa. Jotenkin snoukkaaminen ei ehka sovi ihan tohon yhtaloon. Mut toisaalta oon aika ylpee et oon viela yhtena kappaleena! Eika mikaan oo ees mustelmilla!

Jouluna sain sittenkin piparia ja glogia! Zacke, meidan ruotsalaisvahvistus, oli kaynyt Ikeassa vahan hamstraamassa skandinaavisia herkkuja. (Siis oonko muuten ainoo, jonka yleissivistyksessa on ammottava aukko, kun oon ollu autuaan tietamaton siita, etta Suomi ei kuulu Skandinaviaan? No ihan sama, Joona ei tienny mika on Maslowin tarvehierarkia haahaa) Koska Zacke hoiti skandinaaviset herkut, ma paatin kaantya toisen kansallisuuteni puoleen ja tehtiin Cherylin kanssa kiinalaisia dumplingseja. Carlan aiti oli lahettany Meksikosta asti ruokaa, joten meilla oli aika kulturelli joulu mita sapuskoihin tulee.

Koska meita oli 7, ja kaikilla enemman tai vahemman opiskelijabudjetti, lahjat annettiin secret santa periaatteella. Mun secret santa oli Zacke, ja sain silta tan:



Mustaa kynsilakkaa, niinkuin olin toivonu! Ja toi purkki on niin sopo kaikenlisaks, jei!

Sit muihin lahjoihin! Joita ei ollu hirveen montaa, mutta ne oli sitakin tarkeempia.



THE KELLO! Nahtiin tollanen Casion retro laskinkello Nykissa Hannan kanssa ja koitettiin bongailla jokapuolelta sita mut huonolla menestyksella! Sit loysin taalta vihdoin, mutta hinta olikin sitten nelinkertainen Nykkiin verrattuna. En raaskinu ostaa, mutta Joona oli kulta ja anto mulle lahjaks!



Sain Jopsulta lahjaks myos Totoro-termarin (koska Totoro on ihan mun lemppari ja mul on aina kylma) ja Totoro avaimenperan, jonka laiton tohon pulloon roikkumaan.

IIIH. Ihania lahjoja. Ihana joulu.

p.s Vahemman ihana postjouluturvotus. Kiva ryhavalasolo.

meri kurisumasu!

Meitsi lahtee Naganoon laskemaan makea... Oikeesti vahan pelottaa etta tuunko sielta jalka paketissa (ainakin perse mustelmilla!). Atleettisuus ja koordinaatiokyky nolla. Itsehan kelasin livahtaa after skin puolelle heti kattelyssa, mutta voipi olla et mut pakotetaan ihan rinteeseen asti... huoh. Otan mukaan mun kutomishassakan (t. mummo 21-vuotiaana) niin on ainaki jotain vakerrettavaa sit kun mun jalkaa kipsataan. No mut eipas viela manailla... Ihan janskaa kyl! Ja janskattaa myos mita Joona on antanu mulle joululahjaks! Mun lahja sille oli jotenkin tosi epaheidimainen, mut katotaan mita se tykkaa sit!

Hyvaa joulua!

Ja teille ketka mussutatte piparia ja juotte glogia ja kaikkia muita jouluherkkuja niin oon KADE! Taalla syodaan kurisumasu keekia eli siis christmas cakea. Ei mitaan hajua mita se on, mut koskaan en oo viel kieltaytyny kakusta. Kerrankin on suomalaisia jouluruokia ikava.. Vaikka lanttulaatikkoa ja rosollia (hrrr... tulee kylmia vareita punajuuresta...mulla on traumoja) en varmaan tuu koskaan kaipaamaan, kjah!

luv, heippa!

Lisaa legoilua

Tein korvisten kaveriks viela sydanriipuksen jaljellaolevista palikoista. Joona autto mua ruuvaamaan ruuvit riipukseen. Riipuksesta tuli tosi sootti ja tekeminenkin oli yllattavan helppoa. Palikoiden kokoamisen jalkeen kuumennetulla neulalla tehtiin ruuveille reiat ja sit vaan ruuvattiin ne paikoilleen ja kiinnitettiin ketju. Liimaamalla palikat toisiinsa saa viela kestavamman tuloksen.

Tassa on mun legosetti kokonaisuudessaan:

Taa kyseinen paketti menee mun kaverille joululahjaks, mutta kelasin vasaa viela lisaa eri vareissa ja eri riipuksilla. Legoistahan saa aikaseks vaikka mita, vaan mielikuvitus rajana!

Verta, hikea ja pikaliimaa

Tassa tyon tulos:

Minilegot Tokyu Handista, ihan supersootit! Mun niittikorvikset on tossa antamassa kuvaa mittasuhteista.

Sain ekaan legoon kiinnitettya napakasti korvisosan, mutta tappelin tokan palan kanssa miltei tunnin. On meinaan niin ohuita noi palat et jos oikeen kovaa painaa niin menee lapi... Ja sit tuhersin pikaliimalla niin et sormet liimautu yhteen (ei oo muuten eka kerta) ja kun on viela siunaantunut peukalo keskelle kammenta niin legot lenteli ympariinsa ja sain metsastaa niita sangyn alta ja ties mista (tulipa sieltaki siivottua, huh mita villakoiria!) Aika veikeet mun mielesta! Whaddya think?

Loytyipa viela funnydogkin! Joona otti kuvan, kiittiii<3

p.s Huomenna ois tarkoitus vasaa viela lisaa juttuja legoista, stay tuned.

Hair today, gone tomorrow

Hei mita teen mun mopille joka myos tukkana tunnetaan. Viimeks oon kayny kampaajalla LOKAKUUSSA 2007!!! Sen jalkeen oon vaan tasoittanu ite ja leikannu otsista. Jotain ois tehtava, mutta mita? Haluaisin jotain radikaalia, mutta tykkaisin kasvattaa enka haluis varjata hahaha. Tiedan, oon vaikee. Haluan mielipiteita, joten tassa on vahan mun hiushistoriaa:

Aloitetaan tupsusta, syksy 2004.

Travis Lontoosta pyys mua sen hiusmalliks ja tallanen siit tuli. Aika katseenvangitsijahan toi on, mulla vaatii vahan liikaa yllapitoa nayttaakseen mageelta ja pitaa kayda trimmaamassa usein. Sitapaitsi loskasaalla edes mun Paul Mitchellin hiusliima ei pida kuontaloo pystyssa.

2005 Tupsun jalkeen oli lyhyt tukka otsatukalla varustettuna, varina kastanjanruskee.

Sit en oikeestaan tehny mun hiuksille yhtaan mitaan pitkaan aikaan.

Pikkujouluja varten kiharsin mun tukan. Ihan kiva! Mun en tieda jaksaisinko permista. Toi rannekoru (joka nakyy tosi huonosti kuvassa) tais muuten jaada baarireissussa sille tielleen... Sen koommin ei oo nimittain nakyny. Muistaakseni oltiin Punavuoren Sohossa vielapa! Soho! Voi apua.

2006 Mun synttareiden kunniaks varjasin tukan takas mustaks.

Sisko sano et oon tossa ihan Lucy Liun nakoinen. Joka ei muuten oo kohteliaisuus. Sen jalkeen kasvatin tukkaa ja varjasin vaaleemmaks. Myos otsis teki comebackin. Jossain vaiheessa varjasin takas mustaks.

2007 kevaalla kaytiin Joonan kanssa kiinassa ja mun luottokampaaja siella taiko mulle uuden tukan!

Pohjavarina on tummanruskee ja seassa vaaleita raitoja. Otsis on hauskasti vinoonleikattu ja muutenkin kevennettiin ja ohennettiin tukkaa paljon. Jotenkin ton leikkauksen jalkeen mun yleensa piikkisuorat hiukset alko kihartumaan. Outoo. Hee ja Joonallaki oli viela pitkat hiukset! Mun hiustenleikkuun aikana (joka kesti 3h)Joona dokas mun setien kanssa ja uuden hiustyylin kanssa jouduin ensitoikseni pitelemaan muovipussia kun rakas poikaystavani puklasi siihen.

Synttarilahjaks sain Teemulta hiustenleikkuun Naps:lla, ja Katja teki ihanan kesatukan!

Laitettiin lisaa vaaleeta raitaa ja ohennettiin.

Kesan jalkeen halusin jotain uutta ja radikaalia, ja pyysin Katjaa leikkaamaan mulle Rihanna- tukan (sen pidemman version)

Ekassa kuvassa tukka on just leikattu! Varikin vaihtu mustaan.

Ja tan jalkeen... NADA.

Nykyaan se tukka nayttaa sitten talta.

Kertokaa, mita mun pitais tehda mun hiuksille?

Sadepaivan treffit Tokyu Handsissa

Eilen oli harmaa sadepaiva. Kaytiin Joonan kanssa Shinjukussa lounaalla ja kahvilla, naytin sille mun London jutut. Oli liian marka ja kylma saa ulkona sompailuun niin paatettiin menna Tokyu Handsiin. Tokyu Hands on semmonen 8-kerroksinen tavaratalo, missa on KAIKKEA! Kaikkea kemistin tarvikkeista tuhmiin sairaanhoitaja-asuihin. Kaikkee mita voi ikina kuvitella. Paaasiallisesti DIY-juttuja, mutta sit siel on myos ihmekraasakerros.

Mina ja Jopsutin lounaalla. Huomaa Joonan norttilasit. Ja hei! Meil on kummallaki omatekemat kaulakorut, siidee. Joonan koru ei nay tos kunnolla, mut ketjussa roikkuu maalispraypullon korkki. Kun se on semmonen graffitivandaali ja silleen.

Aurinkolasiosasto! Mahtavat noi Joonan Star Trek-lasit ja mun henkilokohtaiset lempparit, bisselasit! Vahanko noi ois mahtavat vappuna. Ja sit siel myytiin tollasii nenia, mihin voi asettaa lasit.

Eka irttaripussi Japanissa! En oo loytany irttareita taalta mistaan! Ja tuol oli lakuakin! Toi pussi katos mun masuun alle altayksikon ja sit olinkin kahvin ja sokerin vaikutuksen alaisena loppupaivan.

Ma niin haluun tommosen! Kun painaa starttii niin alkaa valot vilkkuu ja sit pitaa painaa aina sita ukkoo jonka valo loistaa. Vahan niiku Speden speleissa! Ja sit vauhti kiihtyy ja jos on liian hidas niin kuuluu "AU! AUTS! AI!" ja tulee miinuspisteita. Oltiin ihan ton pelin pauloissa hihiii.

Sadoittain tusseja! (Hihii Hanna luuli et naa on huulipunia!)

Ihanan sopon nimisia! Varsinki toi Buttercup Yellow, nam!

No olihan munki pakko kokeilla Joonan norttilaseja. Ja jep, pakko myontaa etta oon aika uskottavan nakoinen.

Istukkauutetta, anyone?

Helsinki Formula! Ei kyl mitaan hajuu et mita toi vois olla...

Sain muuten tuolta yhden askarteluidean, mut pitaa viel tutkii tarkemmin et oisko se yhtaan toteutuskelpoinen!

Olin tanaan koko paivan vasaamassa loppuesitysta yhta markkinoinnin seminaaria varten, blaah. Tarkoituksena oli kehitella mainoskampanja ja siihen 3 julistetta. Erikoista sinansa, silla ei me mitaan graafisen alan opiskelijoita olla! No, torstaina paasen patemaan mun paint-taidoilla hahaha.

Tanaan oon myos tajunnu mika ponttopaa oon ollu! Oon kolme kuukautta ihmetelly, kun mun Visa Electron ei "toimi" taalla. Alussa automaatilla pystyi nostamaan viela 30 000 yenia, mutta nykyaan vaan 20 000 yenia, ja valilla ei sitakaan. Kavin sitten verkkopankissa vahan tutkimassa ja kappas! Nostorajahan siella oli! Oon aatellu ettei se mikaan nostoraja voi olla kun oon saanu ihan eri summia nostettua, MUTTA! Euron kurssihan koki pienimuotosen syoksylaskun, niin etta kolmisen kuukautta sitten 30 000 yenia oli 200e, nyt summa on laskenut 20 000 yeniin. Tan ois ehka tyhmempikin kauppatieteiden kandidaatti voinut tajuta... Oon ollu ihan paniikissa ku en oo saanu rahaa ulos ja siirtany Joonan tilille rahaa niin etta se on nostanu mulle ja kaikkee ihmesahlinkia. Perussettii sanoisinko.

Jokatapauksessa. Tulin kotiin piiiitkan paivan jalkeen, oli nalka ja vasy. Tuun kotiin, meen vessaan ottaa piilareita pois ja TADAA! Kamppis oli jattanyt mulle yllarin vessanponttoon. Siis teista varmaan tuntuu etta valitan siita vasymiseen asti, mutta kun kyseinen henkilo tekee niin USKOMATTOMIA juttuja. Siis apua, tuijotin vaan ponttoa epauskoisena. Kaikki kay kakalla, mutta hei PLIIS vahan armoa, sita VESSAHARJAA saa kayttaa! (Ja toisekseen, mika IHMEEN ruokavalio pitaa olla etta saa aikaseks tuollaista jalkea. Pontto oli kuin atomipommin jaljilta.) No, siina katos ainaki nalka vahaks aikaa...

Sit vahan iloisempiin uutisiin! Tanaan postinkantaja kauan odotetun paketin:

Oon jo vahan aikaa pohtinu etta mitas nyt, kandi tehtyna, Turkuun ei huvita palata, ehka toita, mutta maisteriksi haluun joskus lukea. Sit valahti. London College of Fashion! Sinne! Kurssitarjonnassa mm. strategic fashion marketing, buying & merchandising, fashion & lifestyle journalism. Kurssitarjonnan lisaksi paketin mukana tuli myos koulun lehti, joka miellytti myos mun silmaa.

Nii, et ei kyl yhtaan haittais opiskella tuolla sit joskus.

Mun piti kirjoittaa viela mun hiusdilemmasta, tanaan tulikin niin paljon asiaa et se jaakoon huomikseks!

boys will be boys

Eilen oli Alexis'n syndet, ja vaikka olin semikipee, en halunnu jaada potemaan flunssaa perjantaina sisatiloihin, vaan lahdin Shibuyaan hengailee Joonan kanssa. Loydettiin kiva pikku kahvila, jossa vedettiin sumpit naamariin ja pahkailtiin Joonan asuvaihtoehtoja illaksi. Ihan hassua, meilla oli kummallaki "all u can eat and drink"-pirskeet, mut vaan eri paikoissa. Shibuyasta lahdin Ikeen La Pausaan, jossa synttarit oli. Ilta meni ihan mukavasti, syotiin vaihteeks taas maha pinkeeks (ja juotiin!) jatkettiin sit laheiseen puistoon (joo en tieda miks japanilaiset on niin mieltyneista pussikaljoitteluun. oh well.) Pojat oli ostanu Alexis'lle jonkun yhteislahjan, ja heti kun nain Scottin keraavan jengia kasaan ja Perryn ottavan kameran esille ounastelin et pojat on taas saanu vuosisadan alynvalayksen. Paketistahan paljastui pinkki dildo ja iso purkki vaseliinia. Heko heko. Olipas omaperaista ja hauskaa. Seuraavaks synttarisankari sai paahansa heittaa Larsin puiston suihkulahteeseen. Siina ne tasapainoili lahteen reunalla, kunnes Scott paatti vahan avittaa ja tyonsi kummatkin lahteeseen. Tasta riemastuneena pojat raahasivat Scottin mukaansa veteen ja kolmikko riisuitui boksereilleen. Tassa vaiheessa me lahdettiin Hubiin lammittelemaan... Jotenki tuntuu vahan yla-astemeiningilta taa. Jojo tuli kans Hubiin ja riemastu kuulessaan et pojat oli kayny vaha uimas suihkulahteessa. Nimittain Jojo oli puklannu samaiseen lahteeseen just pari viikkoa sit muahahaha.

Tanaan oli Kinjin jouluale ja kaytiin Joonan kaa vaha haistelee et mika meininkiiii. Ja hyva meininki siel oli! Jos pukeutu shoppailessaan joulupukin asuun sai 10% alee, ja hyvan joulumielen kans, tottakai! Suomeenkin tammosii! Loydettiin semmonen makee ruutupaita mut se ihan istunu kummallekaan meista, vaikka kuosi olikin NAM. Ei oikeen viittis raahata turhaa rojua takas Suomeen niin jatettiin se sit sinne Kinjiin nyyh. No ei mun rahapussin nyorit kauaa pysyny kiinni kun poikettiin Tokyu Handsiin kattelee joulukorttitarjontaa. Kortteja ei loytyny, mut sit muistelin nahneeni semmosen mageen ketjukorun Hennesissa, ja hetken mielijohteesta lahdettiin rakennusosastolle kattoo oisko siel kivoja ketjuja. Loydettiin muovisia, neonkeltaisia ja -pinkkeja ketjuja. Mukaan lahti sit melkeen metrin verran pinkkia muoviketjua, josta paskartelin itselleni kaulakorun. Sita vois myos kayttaa vyona! Hennesin versiossa on tosin isommat ja lapinakyvat lenkit, mutta itseasiassa tykkaan paljon myos DIY-versiosta. Ja hinnaksi tuli huimat 5e. Sit paatin kans ostaa kauan himoitut niittikorvikset itelleni. Oon innostunut jotenkin niiteista, seuraava proggis ois paskarrella sopo niittipanta.


Ja SIT! Paatettiin ihan huvikseen kokeilla Joonan kaa niit feikkirillei. Semmosii "raybaneja" kyl te tiedatte, mut mis linssit on vaa muovia, ilman vahvuuksia. Oonko ainoo jonka mielesta moiset on idioottimaisia?! Johtuneeko siita, etta likinakoisena tiedan, millaista on elaa nelisilmaisena, ja on vaikee kuvitella, etta joku kayttais prilleja vaan esteettisista syista. Koska ne on nimittain arsyttavat ja epakaytannolliset mun mielesta! Okei mun mielipide johtuu myos mun lattanenasta, joka ei kannattele yksiakaan laseja. Saa olla kokoajan tyontelemassa niita paikoilleen. Oon pari kertaa kayttany laseja koulussa ja JOKA kerta ainaki 2 ihmista on kysyny onks niis oikeesti vahvuudet. Naytanks ma silta et mun pitais kayttaa imago-laseja? (Enks ma oo muuten tarpeeks alykkaan nakonen hahahah) No joo mut Woody kerto mulle et sen kaverit Englannissa kayttaa piilareit ja sit niiden kaa pelkkii kehyksia. SIIS WTF. Jotain rajaa. Mut joo siis jokatapauksessa Joona sai paahansa ostaa semmoset punaiset :D

P.S Tekee mieli joulutordeiiii apuva. Sit tammikuun alelaarista ostan simona luumuhilloo ja voitaikinaa! Ja sit kans ruisleipaa ja Oltermannia ja makuunista sakillinen irttareita!!!

Ihramon, valitsen sinut!

Ihramon, tuo mystinen ja luotaantyontava olio. Ihramon liikkuu hitaasti, ja silla onkin vain puolet siita lihasmassasta, mita muilla samanpainoisilla oliolla on. Mutta minka ihramon haviaa lihasmassassa, se voittaa 6-0 rasvaprosenteissa. Energiaa saastaakseen ja ihraa kerryttaakseen Ihramon nukkuu paivittain vahintaan 12 tuntia. Kokemattomampi voisi huolestua siita, etta kellon nayttaessa iltapaivaneljaa, tuo peiton alla lymyileva mohkale ei ole vielakaan osoittanut minkaanlaisia elonmerkkeja. Oppinut tarkkailija sen sijaan osaa erottaa raskaan hengityksen syvalta peiton uumenista. Jos haluaa olla vimpan paalle varma, voi jattaa purkillisen maapahkinavoita yon yli jaakaappiin ja avata sen seuraavana aamuna vain huomatakseen, etta puolet purkin sisallosta on maagisesti loytanyt tiensa Ihramonin pohjattomaan vatsaan. Kikka toimii myos juustolla tai milla tahansa milla on jotain herkkuarvoa. Muulloin hidas liikkeissaan, Ihramonin raajat kantavat salamannopeasti jaakaapille ja takaisin. Ihramon syo, nukkuu ja viettaa n.90% ajastaan kotipesassaan. Pesastaan se uskaltautuu vain Mcdonaldsin ranskalaisten perunoiden hajun houkuttelemana ulos ravinnonhakua varten, tahi virtsaamaan tai ulostamaan. Ihramonilla on suuri ja rasvapitoisiin ruokiin erikoistunut mahalaukku, jota se taydentaa tuon tuostakin. Jopa kaksi kolmasosaa ihramonin ruumiinpainosta voi muodostua mahalaukun sisallosta. Ei tarvitse olla kovinkaan tarkkaavainen kuullakseen oisin (tai jopa pitkin paivaa) rapinaa ja ruoskutusta, kun ihramon sulloo ahnaasti ammottavaan kitaansa keksipaketin tai pari. Ravintonsa jaanteet Ihramon jattaa pesansa ulkopuolelle, varoitukseksi tuleville uhreilleen. Paivan aikana voi jaanteita keraantya monta pussillista, mutta laiskana (eika kovin hygienisena) kaverina Ihramon ei ole niista moksiskaan, siivotkoon ken jaksaa!

Oon ollu pari paivaa huonolla tuulella, varmaan johtuu siita etta kotiinpaluu alkaa haamottaa. Toisaalta ahdistaa, kun arki puskee taas paalle, pitais toita hankkia ja opiskelut hoitaa kuntoon. Ja sit taallakaan ei oo kauheen hyva olla kun kamppiksena on taysi sika (oikeesti, tanaankin tulin kotiin seiskalta ja se oli jo nukkumassa, WTF ja keittio oli tietenkin tuusan nuuskana.) Ja sit rahatki on kaiken lisaks lopussa niin pitaa pihistella kaiken suhteen. ARGH.

Mitakohan sita tekis elamallaan...

Asiasta kolmanteen, oltiin alkuviikosta paivan rentoutuslomalla Cherylin kanssa. Lahdettiin kaymaan Hakonessa, joka on tunnettu kuumista lahteistaan. Lilluttiin hoyryavassa vedessa kunnes sormet ja varpaat oli ihan ryppyiset. Vuoristoilma oli ihanan kirpea ja vesi juuri sopivan lamminta. AH. Kaiken kruunasi megaillallinen, laskettiin etta eri ruokalajeja oli ainakin 11 ja syotiin ne parempiin suihin muruakaan jattamatta. Sen jalkeen hypattiin viela hetkeksi lahteeseen ja ryomittiin peiton alle kuin pikkupossut. Seuraava reissu onkin sit jouluna, vuokrattiin mokki Tokion ulkopuolelta ja tarkoitus olis paasta jopa rinteeseen asti. Saa nahda. Olipas innoton ja aneeminen postaus.

Parin viime viikon aikana oon ollu perinteisessa japanilaisessa teeseremoniassa (siis oikeesti, vaan japanilaiset kykenee kehittamaan teen hauduttamisesta seremonian), heranny neljalta aamulla katsomaan tonnikalojen huutokauppaa kalatorilla, jonottanu aamukuudelta tunnin sushia ja paattany etten enaa ikina mee baariin Tokiossa. Kaikkee hauskaa ja ihmeellista siis. Huomenna mennaan Ghibli museoon, josta oon ihan tapinoissa koska Totoro on mun kaikkien aikojen lempparielokuva!!!

Japanin tunnilla harjoiteltiin keskustelua ja opettaja kysy meilta kenen kanssa me haluaisimme seurustella, ja kenen kanssa naimisiin. Mielestamme kysymys oli hiukan outo, koska yleensa seurustelun tarkoituksena on selvittaa, josko Pasi taikka Taneli on sopiva yksilo avioitumiseen hamassa tulevaisuudessa. Opettajamme selvensi meille, etta Japanissa seurustellaan rakkaan kanssa, mutta naimakauppoja hierotaan rikkaan miehen kanssa. Taalla on yrityksiakin rikkaan sulhon loytamista varten. Naisilla kriteerina on nuoruus ja natti pitais kans olla. Lisaksi avioitumisen jalkeen naisen odotetaan jattavan tyonsa, silla jos han jatkaa tyontekoa, on tama merkki siita, ettei mies kykene hanta elattamaan. Ja tamahan on siis kauhea hapea, hyi.

Luulin, etta taa japanilainen nakokulma avioitumiseen on harvinainen, mut sit puhuttiin tyttojen kanssa mistas muustakaan kun parisuhteista ja kavi ilmi, etta kaikki on sita mielta, etta miehen pitaa olla rikas. Koyhat kyykkyyn. Ei haittaa, vaikka gubbesta ei nyt niin valittaiskaan, mut jos se on rikas niin pisteet nousee kohisten. JA! Tytot sano myos, etta voisivat ilman muuta ryhtya kotiaideiksi mikali miehella on tarpeeksi rahaa. En tieda oonko vaan helvetin naiivi mutta mulla menee toisesta valittaminen ja persoonallisuus tarkeysjarjestyksessa rahan ja aseman edelle. Ei oo juolahtanu pieneen mieleenkaan etta kriteerina olis se, etta joku mut elattais. Aikuisiahan tassa ollaan, itsenaisia! Okei siis pakko myontaa etten ma mitaan taksikuskia ehka vakavissani deittailis (ellei se ois ihan JARJETTOMAN kuuma...mut silloinki ehk enemman hupimielessa) mut mut... en rajoita vaihtoehtoja pelkkiin pankkiireihinkaan (sitapaitsi niil menee nyt huonosti). Nojaa... ehka mun kannattais nyt vaan lopettaa kauppis ja odotella et milloin se Joona pokaa sen Oscar-pystin...

Paluu arkeen...

...on pebasta. Jotenkin lomalla ehti unohtaa kaikki ikavat koulujutut ja yhtakkii niit onkin kasautunu eteen miljoona. MUT. Onneks viikonloppuna ehti vahan chillaa. Perjantaina kaytiin kiertelee kauppoja Joonan kanssa, olin puol tuntii myohassa (koska menin jostain ihme uloskaynnista ja eksyin niin etta pyorin sit 30min JUNA-ASEMALLA) ja kaiken lisaks huonolla tuulella ja mahakin oli viela sekasin reissun jaljilta. Niin etta ei se Joona-raukka kauaa ehtiny olla mulle vihainen kun sen piti jo koittaa piristaa mua (on se vaan niin muru). Illal oli meidan tiedekunnan tervetuliaispippalot vaihtareille. Ennen ilmasta syominkia ja juominkia oli vaihtareiden kuitenkin pidettava japanilaisille esitelma omasta koulustaan. Meidan koordinaattori oli unohtanu pyytaa mua pitamaan esitelman, joten olin asiasta ihan hissukseen, skippasin esittelyt ja tulin suoraan pippaloihin. Noh, siella oli jenkit heti huutelemassa et "well well well, look who's here for the food but not for the presentations" :D ja sit ku oltiin ottamassa ruokaa niin japsikavereilta tuli kommenttia etta "sulla taitaa olla nalka" kun ladoin lautaselle kunnon matot. Onneks sain tukea Cherylilta ja kaytiin santsaa ainaki kolme kertaa ja vedettiin neljat jalkkarit. Jotenkin jaany taa syomisvaihde paalle lomalta... No mut on ainaki varaa mattaa, terveytarkastuksen mukaan on lahteny 3kg matkan varrella. Mitenkohan sekin on mahdollista ku joka toinen paiva syodaan ku pikkupossut taalla herkkuja.

Lauantaina kaytiin design-messuilla, Design Festassa. Oli kivaa! Ostin yhdet korvikset ja harmittaa kun en ostanu sielta mitaan postikortteja, oli niin makeita. Maki haluun alkaa napertaa jotain, askarella paskarrella ja sit myyda niit jossain kojussa :D Josta tulikin mieleeni, ikuisuusprojekti numero1, aion neuloa (kylla aivan oikein neuloa) itselleni kaulurin! Semmosen muhkeen ja paksun mustan missa on palmikoita (epailijoille tiedoks, osaan neuloo palmikoita). Joo mut katotaan saanko ikina aikaseks. Illaksi Daiki oli varannut meille huoneen Lockupista. Lockup on semmonen teemabaari missa syodaan ja juodaan vankityrman nakosissa huoneissa ja sit illan aikana tulee aina pari "yllarii" eli valot sammuu ja kaks rollin nakoista jamppaa tulee pelottelee. Henkilokunta on tietty pukeutunu teeman mukaisesti vangeiksi, rolleiksi ja seksikkaiksi vanginvartijoiksi. Koska tiedossa oli taas all u can eat all u can drink ilta, oli varmat naamat tiedossa. Ja sit kerrankin en ollu ainoo jonka naama helottaa paloauton punaisena heti ekan drinkin jalkeen. Asian Glow oli selkeesti useamman japsin vaiva. Oli ihan superhauska ilta, ja vihdoin Joona sai tavata kaikki mun vaihtari- ja japsikaverit. Baarin jalkeen otettiin japanilaiseen tapaan purikurat (semmoset sopot kuvat automaatista) onnistuneen illan kunniaks ja pojat onki meille viel semmosest masiinasta totoro-avaimenperat! JEE.

Mun viikko on alkanu aika surkeesti, eilen muistu mieleen 3 presentaatiota jotka pitais huomiseen mennessa olla valmiina (ja siksipa oonki viettany erityisen paljon aikaa taalla ja Facebookissa). Perjantaiksi ollaan suunniteltu biletysiltaa, mennaan suurimpaan klubiin koko Aasiassa. Kaydaan viela pienta kadenvaantoa paivasta, perjantaina ois nimittain RnB ja hip hop ilta ja lauantaina taas trancea ja housee. Kellekaan ei tuu varmaan yllarina et neiti Cheng kannattaa perjantaita! Sisaanpaasy on suolaset 3500 yenia (25e) mutta kuulemma makee paikka ja uima-allaskin loytyy sisalta! Sunnuntaina pitais sit tsempata perinteista teeseremoniaa katsomassa.

Oltiin syyslomalla kiertelee Osakaa ja Kiotoa, poikettiin samalla myos Narassa ja Kobessa. Oli kylla aikamoinen viikko. Matkassa mukana oli 3 singaporelaista tyttoa, mina ja Carla. Singaporelaiset olivat tehneet perinpohjaista tutkimustyota, ottaneet selvaa majoituksista, matkoista tms. Mina ja Carla oltiin vaan bonareina mukana. Kiotossa yovyttiin 5 yota meidan japanilaisen kaverin mummon luona, joka oli jo kokemus sinansa. Ikivanha talo narisevina puulattioineen ja avarine teehuoneineen oli upea, mutta hemmetin pelottava yolla. Meinas melkeen pissa tulla housuun ennen kuin uskaltauduin vessaan keskella yota. Oli ihan huippureissu, jotain aivan erilaista kuin mita oon mun edellisilla reissuilla kokenu. Tassa jotain juttuja jotka otti hermoon/ei menny jakeluun (en tieda miks on aina hauskempaa avautuu ikavista asioista).

1)Ylenpalttinen valokuvaaminen
Pakolliset turistikuvat kuuluvat joka matkaan, ja nykyaan oon jopa Naukkiksen tapaan alkanut ottaa kuvia ruuastani. MUTTA! Naa typyt lahti viikon reissulle neljalla muistikortilla (per naama) varustettuna, ja 10 metrin eteneminen kesti jokusen vartin kun naa vaan rapsii kuvia. Myohemmin yks tytoista selvensi mulle etta pitaa ottaa ainaki 10 kuvaa samasta aiheesta, koska sit on todennakoisempaa et niiden joukossa on se yks taydellinen. Okei, ihan jarkeenkaypaa mutta mitas hemmettia teet 10lla kuvalla jostain patsaasta, jonka nimea et tod nak kuitenkaan muista viikon kuluttua. Kavellessakin naa tytot ottaa toisella kadella kuvia itsestaan.

2) Turistijuoksu
Viikon aikana tuli temppelikiintio tayteen vahaks aikaa. Asiahan on niin, etta kun on nahnyt ne isoimmat temppelit, rupusemmat rakennelmat kalpenee niiden rinnalla. Muutenkin kun ei varsinaisesti oo mikaan fanaatikko niiden suhteen, siina vaiheessa kun on paivan kolmas temppeli vuorossa voi mielenkiinto laantua. On tietty kiva ehtia nahda mahdollisimman paljon viikon aikana, mutta olis voinu olla mieluisampaa keskittya muutamaan erikoisempaan kohteeseen pidemmaks aikaa eika juosta temppelista toiseen (kuvia rapsien, tietty).

3) Matkaopas=raamattu
Meilla oli matkalla mukana matkaopas, jonka mukaan mentin orjallisesti. Illallispaikat valittiin sen mukaan, olivatko ne mainittu kirjassa. Musta matkustamisessa on parasta se, etta saa nauttia paikan tunnelmasta ja tehda itse loytoja.

4) Siis onko mahdollista et (kenkien) shoppailu ei oo kaikkien tyttojen korkein prioriteetti???
Toinen singaporelaisista tytoista oli hulluna vihreaan teehen ja toinen kahviin. Molemmat heras kuudelta ja lahti liikkeelle ennen seitsemaa ehtiakseen tee/kahvimestoille. Ainoo syy miks voisin kuvitella meidan porukan heraavan kuudelta lomalla ois jos jossain olis superkenkaale! JA! Shoppailulle ei oltu varattu omaa paivaa! Torkeeta! Paatin korjata tilanteen jaamalla vikana paivana Osakaan ostoksille kun muut meni Hiroshimaan kattelee muistomerkkei.

Ainaki syotiin melkeen yhta paljon kun mihin oon tottunu meidan reissuilla syomaan! Hihii! Kaikesta huolimatta oli hieno reissu, en oo varmaan koskaan ollu niin aktiivinen lomalla! Ei veda kuitenkaan vertoja Tukholmalle ja 30lle kenkaparille!

Joo mulla ei oo mitaan tekemista lauantai-iltana, mitas sitten.

Shoppailu Tokiossa on mahtavaa, mutta koska matkalaukussa oli jo tanne tullessa 2kg ylipainoa, jokainen ostos on harkittava tarkkaan (niin varmaan). Jokatapauksessa haluan esitella, mita on tarttunut mukaan!

Paikallisesta Uffista loytyi hamonen! Aika tyttomainen mun makuuni, mutta nahkainen vyotarokaistale ja pienet napit tuovat sopivasti savaytysta.

Beesit shortsihaalarit (siis voi apua, mika naiden oikeaoppinen nimitys on, valistakaa mua. "Shortsihaalarit" ei vaan voi olla oikee sana). Paljon kivoja yksityiskohtia, jee.

Mun lemppari t-paita nykyaan. DC:n outletista. Varit on niin
herkulliset, tulee mieleen eri sorbettimakuja ku tota kattelee<3

Taa oli ihan pakko saada! Riepumainen villatakki jonka voi vaan kietaista ylle kun tulee viileeta, rento ja jotenki viehkee samalla.

Vihdoin loysin TAYDELLISEN toppatakin! Ihanan kevyt, mutta silti muhkea, kaulukset on to die for ja vyo minimoi Michelin-ukko vaikutelman. Lisaksi takki on ihanan helmiaisenvaalea, sopivasti shiiiny. AH.

Naa korkkarit oli impulssiostos, mutta oon ajan myota ihastunut niihin! Ei oo kylla mukavimmasta paasta, mutta ihan ymmarrettavaa, silla hintaa oli vajaat 8e. Saastyneilla rahoilla voi sitten vaikka ostaa geelityynyja, tai ottaa taksin kotiin.


Ihanan ilmava mekko, jossa avonainen selka UUUH. En osannut paattaa kumman varin oisin ottanut, joten molempi parempi.

Nama popot ovat ihan ylisopot! Sovitin naita eka mustina mutta ne oli jotenkin liian S&M-henkiset, mutta naa olikin paljon paremmat!

Tokiossa shoppaillessa voi iskea pieni runsaudenpula. Kauppoja ja eri vaatemerkkeja on niin tuhottomasti, etta kestaa aikansa ennen kuin oman tyylisensa puljun. Hintahaitarikin on eri luokkaa kuin Suomessa. Jos haluaa laatua, saa siita pulittaa sievoisen summan. Perusjuttuja on aika hankala loytaa, ja kun Hennesiikaan ei voi turvautua, sinne kun joutuu jonottamaan ainakin tunnin verran. Mutta hauskaa taalla on shoppailla! Ja vaikkei itselleen loytaisikaan mitaan, niin itseaan voi hauskuuttaa paivittelemalla myynnissa tai muiden paalla olevia sangen erikoisia asuja.

P.S Ei sit mitaan naljailua mun Paint taidoista! Tuli ihan pikkulapsifiilis kun kaytti Painttia! Oon kayttany sita ehka viimeks vuonna -95 hahaa!