niin monta kenkaparia, vain 2 kpl jalkoja

Eilen oli Heidi&Joona Paiva. Mun atleettisten kokeilujen takia ei paasty viettamaan joulua yhdessa, joten kutsuin Joonan viettamaan paivaa kanssani. Suunnittelin meille reissun Saitamaan, jossa oli John Lennon museo. Itsehan en kyseisesta jampasta paljoa perusta, mutta tiedan etta Joona on fani, niin halusin yllattaa! Joona luuli viimeiseen asti, etta ollaan menossa Gold's Gymille, joka oli samassa rakennuksessa, hih! Museo oli itseasiassa ihan hauska, mutta olisin varmaan saanut enemman irti jos olisin tehnyt vahan taustatutkimusta. Nayttely ei oikeastaan tarjonnut kauhean syvallista katsausta Lennonin elamanvaiheisiin, enemmankin siella oli kiinnostavia yksityiskohtia, kasin kirjoitettuja muistiinpanoja, lyriikoita jne.

Museon jalkeen syotiin paivallista tidii... MAKKARISSA!!! Hahaa. Ja sit pakotin Joonan tilaamaan jalkkariks meille Cinnamon Meltseja. Ne on NIIN hyvia! Kuumia kanelipullanpaloja vaniljakastikkeessa NAMNAM! No taa oli tietenkin vikatikki joulumassailyn rasittamalle ruokavaliolle. Kuin korkeamman tahon toimesta mun leukaan ilmeistyi VALTAVA finni...buu. Paivan paatteeksi kierreltiin Shibuyassa ostamassa mulle kalenteria, joka osoittautui hankalaksi, koska jostain syysta kaikki kalenterit alkaa syyskuusta 2008, eika kalenterivuoden alusta! Kalenteriepisodista tulikin mun neuroottisuuden huipentuma, kun paatin puolen tunnin pahkailyn jalkeen ostaa kalenterin, joka alkoi syyskuusta (prkl) ja taydentaa sen kotona. Siis kirjoittaa jo menneet tapahtumat uusiksi kalenteriin. Okei nyt kun nain ton kirjoitettuna niin kieltamatta kuulostaa taysin vinksahtaneelta. Kalenterishoppailu uuvutti Joonan taysin ja mentiin sit viela kahville Starbucksiin. Jossa draama aiheutti se, etta toivotun Dark Cherry Mochan sijasta Joona toi mulle White Chocolate Mochan. Joka maistuu ihan mannapuurolle ja on tehty maitoon. Mun naama venahti varmaan monta senttia kun tajusin mita oli tapahtunut. Ma en tykkaa mannapuurosta enka juo maitoa. Siispa lipitin mun kahvia vastentahtoisesti ja mokotin. Kunnes Joona totesi etta han ei aio katsoa enaa mun kiukuttelua, vaaran kahvin tuominen VAHINGOSSA ei pitaisi olla niin vakavaa. Osaan makin olla prinsessa joskus. No, tolle on jo naurettu monet kerrat.

Tulin kotiin ja jotain odottamatonta tapahtui. Mun kamppiksella oli asiaa mulle. (Tata sattuu yleensa vaan silloin kun on joku ongelma, esim. kerran se luuli etta meidan huoneessa oli hiiri.) Silla oli joululahja mulle! Iso valkoinen paketti pinkilla rusetilla varustettuna. Olin ihan aiman kakena. Ja paketista paljastui...

KENGAT! Siis miten outoa. Kengat. Ruskeat peep toet, jossa edessa on pinkit kirsikat. Natit. Sopivat. En oo vielakaan oikeen sisaistanyt asiaa.

Kengista puheenollen. Ennen kun lahden Suomeen, mun on pakko saada naa addun lenkkarit! Mun Monkista ostetut lempparit alkaa vedella jo viimeisiaan, ja naa addut ois taydelliset seuraajat niille! Pinta on kiiltavaa lakeerimaista matskua ja raidat on neonvariset. Ihanat!!!

Joonalle bongasin Leen saappaat, kun se oli semmosia etsinyt. Taydelliset! Ei liian miehekkaat! Ja sit bongasin noi alemmatkin, nekin on hyvat! Alessa vaan n.45e. Joona ei mun taivutteluistakaan huolimatta suostunut ostamaan niita. Se himoitsee sen miessaappaita...