Funnydogwatch

HUH! Kotona taas ja aikamoinen reissu takana.

ENSINNAKIN. Lumilautailu.

Vahan ristiriitaiset fiilikset.

Ekana paivana mentiin Jojon johdolla Happoneen, olin kuvitellut etta siella ois joku keltanokkien bamsekumpu missa vahan opeteltais mut EHEI. Kavi ilmi etta paikassa oli vaan yks rinne. Yks jyrkka rinne. No minahan ilmoitin heti ensimmaisena etta en varppina laske tosta en sitten millaan. En tieda miten mut saatiin taivuteltua, mut pienen harjoittelun jalkeen olinki yhtakkia rinteessa ja kaikenlisaks viel pystyssa (!!!) Aurinko paistoi ja juotiin Naten kaa bissee ja kokista after skissa.

Toka paiva, mentiin isompaan paikkaan, Hakuba47:aan jossa oli MOOONTA rinnetta. En tieda kenen kuningasidea se oli, mutta paatettiin menna sitten melkeen huipulle asti. Kesti varmaan tunnin ja viiden hiihtohissin verran paasta sinne. (Hauskuutettiin Naten kaa itseamme ja nolattiin muut laulamalla Cheria ja muita klassikoita suureen aaneen hississa) Ja jokaikinen kerta suunnilleen kierin hiihtohissista jollain maailman noloimmalla tavalla. Sit kun vihdoin paastiin huipulle asti, pyrytti niin sankasti etta mun hiukset oli kuin jaapuikot ja oltiin kaikki ihan lapimarkina ja kylmia. Ja sit lahdettiin laskemaan... En muuten suosittele kenellekaan kolmen tunnin harjoittelun jalkeen lahtee ihan niin korkeelle. Joka kerta kun mentiin tosi lujaa olin ehka sekunnin murto-osan "JEE vahanko meen lujaa, whiii" ja sit "OMG jos ma nyt kaadun niin varmasti kuolen tai ainaki lahtee jalka tai kaks." Ja sit, kaikista hauskin juttu oli kun tormattiin rinteessa yhden toisen (tuntemattoman) tyton kanssa. Sekin oli amatoori ja kummatkin kylla nahtiin toistemme lahestyvan, mutta kun toi kaantyminen on viela vahan tyon alla niin sit vaan tarrattiin toisistamme kiinni ja laskettiin siina hyvan aikaa kahdestaan, ja pyydeltiin toisiltamme anteeks. Sen tyton poikkis laski siina meidan vieressa ja meinas kuolla nauruun. Hiihtohississa kerroin Natelle et mun henkivakuutus on sit moksalla, just in case. Kerrottakoon tassa vaiheessa et ma oon ehka maailman epa-atleettisin, kompeloin ja pelokkain ihminen. Siis kyse on nyt ihmisesta joka ei harrasta minkaannakoista liikuntaa, KOSKAAN. Lenkilla luovutin puolessavalissa ja tulin sporalla kotiin (ja Joona-raukka hapesi silmat paastaan). PLUS etta inhoan kylmaa. Jotenkin snoukkaaminen ei ehka sovi ihan tohon yhtaloon. Mut toisaalta oon aika ylpee et oon viela yhtena kappaleena! Eika mikaan oo ees mustelmilla!

Jouluna sain sittenkin piparia ja glogia! Zacke, meidan ruotsalaisvahvistus, oli kaynyt Ikeassa vahan hamstraamassa skandinaavisia herkkuja. (Siis oonko muuten ainoo, jonka yleissivistyksessa on ammottava aukko, kun oon ollu autuaan tietamaton siita, etta Suomi ei kuulu Skandinaviaan? No ihan sama, Joona ei tienny mika on Maslowin tarvehierarkia haahaa) Koska Zacke hoiti skandinaaviset herkut, ma paatin kaantya toisen kansallisuuteni puoleen ja tehtiin Cherylin kanssa kiinalaisia dumplingseja. Carlan aiti oli lahettany Meksikosta asti ruokaa, joten meilla oli aika kulturelli joulu mita sapuskoihin tulee.

Koska meita oli 7, ja kaikilla enemman tai vahemman opiskelijabudjetti, lahjat annettiin secret santa periaatteella. Mun secret santa oli Zacke, ja sain silta tan:



Mustaa kynsilakkaa, niinkuin olin toivonu! Ja toi purkki on niin sopo kaikenlisaks, jei!

Sit muihin lahjoihin! Joita ei ollu hirveen montaa, mutta ne oli sitakin tarkeempia.



THE KELLO! Nahtiin tollanen Casion retro laskinkello Nykissa Hannan kanssa ja koitettiin bongailla jokapuolelta sita mut huonolla menestyksella! Sit loysin taalta vihdoin, mutta hinta olikin sitten nelinkertainen Nykkiin verrattuna. En raaskinu ostaa, mutta Joona oli kulta ja anto mulle lahjaks!



Sain Jopsulta lahjaks myos Totoro-termarin (koska Totoro on ihan mun lemppari ja mul on aina kylma) ja Totoro avaimenperan, jonka laiton tohon pulloon roikkumaan.

IIIH. Ihania lahjoja. Ihana joulu.

p.s Vahemman ihana postjouluturvotus. Kiva ryhavalasolo.