Parin viime viikon aikana oon ollu perinteisessa japanilaisessa teeseremoniassa (siis oikeesti, vaan japanilaiset kykenee kehittamaan teen hauduttamisesta seremonian), heranny neljalta aamulla katsomaan tonnikalojen huutokauppaa kalatorilla, jonottanu aamukuudelta tunnin sushia ja paattany etten enaa ikina mee baariin Tokiossa. Kaikkee hauskaa ja ihmeellista siis. Huomenna mennaan Ghibli museoon, josta oon ihan tapinoissa koska Totoro on mun kaikkien aikojen lempparielokuva!!!
Japanin tunnilla harjoiteltiin keskustelua ja opettaja kysy meilta kenen kanssa me haluaisimme seurustella, ja kenen kanssa naimisiin. Mielestamme kysymys oli hiukan outo, koska yleensa seurustelun tarkoituksena on selvittaa, josko Pasi taikka Taneli on sopiva yksilo avioitumiseen hamassa tulevaisuudessa. Opettajamme selvensi meille, etta Japanissa seurustellaan rakkaan kanssa, mutta naimakauppoja hierotaan rikkaan miehen kanssa. Taalla on yrityksiakin rikkaan sulhon loytamista varten. Naisilla kriteerina on nuoruus ja natti pitais kans olla. Lisaksi avioitumisen jalkeen naisen odotetaan jattavan tyonsa, silla jos han jatkaa tyontekoa, on tama merkki siita, ettei mies kykene hanta elattamaan. Ja tamahan on siis kauhea hapea, hyi.
Luulin, etta taa japanilainen nakokulma avioitumiseen on harvinainen, mut sit puhuttiin tyttojen kanssa mistas muustakaan kun parisuhteista ja kavi ilmi, etta kaikki on sita mielta, etta miehen pitaa olla rikas. Koyhat kyykkyyn. Ei haittaa, vaikka gubbesta ei nyt niin valittaiskaan, mut jos se on rikas niin pisteet nousee kohisten. JA! Tytot sano myos, etta voisivat ilman muuta ryhtya kotiaideiksi mikali miehella on tarpeeksi rahaa. En tieda oonko vaan helvetin naiivi mutta mulla menee toisesta valittaminen ja persoonallisuus tarkeysjarjestyksessa rahan ja aseman edelle. Ei oo juolahtanu pieneen mieleenkaan etta kriteerina olis se, etta joku mut elattais. Aikuisiahan tassa ollaan, itsenaisia! Okei siis pakko myontaa etten ma mitaan taksikuskia ehka vakavissani deittailis (ellei se ois ihan JARJETTOMAN kuuma...mut silloinki ehk enemman hupimielessa) mut mut... en rajoita vaihtoehtoja pelkkiin pankkiireihinkaan (sitapaitsi niil menee nyt huonosti). Nojaa... ehka mun kannattais nyt vaan lopettaa kauppis ja odotella et milloin se Joona pokaa sen Oscar-pystin...
maanantai 24. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Toivottavasti se Joona ei POKAA sitä pystiä, vaan POKKAA sen, sillä muuten sulle käy huonosti:D ja BTW kyllä mäkin aion ottaa miehin pelkästään rahaa silmällä pitäen;)
-reps
reps: definitely :DDD
onpa hassu näkökulma avioelämään, mutta toisaalta, uskon sen japseista! siis niillähän on se arvo ja kunnia niin tärkeetä.. kait.
ja siis tää on nap!
mä aina unohdan ton! :D
Lähetä kommentti