Heippa, heippa.

Joona lahtee huomenna. Eilen Shun jarkkas sille yllarilaksiaiset Hubissa. Joona oli ihan jarkyttyny, sen ihkaekat yllaribileet! Sit pojat oli ostanu sille lahjojakin. Ne oli ilmeisesti erittain vaikuttuneita mun taannoisesta kasettikorusta, koska ne taiteili Joonalle oman! Ja siita tulikin aikamoinen.

Huomatkaa keskella teksti JOONA ja ylhaalla "biiru kudasai" eli "yks bisse, kiitos". Ei voinu ku nauraa sisaisesti sille mielikuvalle, et kolme 25-vee jatkaa on hikiseen liimaillu strasseja yks kerrallaan tohon. Rispekt.

Tanaan tavattiin Joonan kaa aikasin Harajukussa. Ja olin ekaa kertaa moneen kuukauteen AJOISSA. En tajuu miten oon AINA myohassa, semmoset perus 15minuuttia. Ollaan kokeiltu monia kikkoja, esim. et jokaista minuuttia vastaan, jonka oon myohas, Joona saa polttaa tupakan. No, heti ekalla kerrallahan myohastyin sitten puoli TUNTIA. Koska eksyin asemalle (huom. Shinjukun asema on sit pikkasen isompaa luokkaa kuin toi Helsingin Rautatientori. Mut silti, aika lahjakasta.) Niin etta luovuttiin aika nopsaan tosta ideasta, ei toi keuhkosyopa nimittain oo hirveen kiva juttu. Haluttiin viettaa vika paiva ihan vaan hengailemalla kaupungissa ja ostamassa vikat tuliaiset. Kaytiin Bape storessa ja loysin aivan IHANAN hatun! Mut se on kallis. N.50e. Mut mun on ehka pakko saada se!

Kaytiin Shimokitazawassa kiertelee. Kivaa aluetta, vahan niiku Harajuku, mut must jotenkin kivempi. Vahemman jengia, kivempia kauppoja, yksilollisempia juttuja ja halvemmat hinnat! Kaytiin myos Village Vangardissa, se on semmonen sekamelska kauppa mista loytyy kaikkee hullun hauskaa. Makeita kelloja, miesten pilkullisia ja raidallisia ja leopardinkuosisia varikkaita pitkia kalsareita, sarjakuvia, leluja ja karkkia. Kaikkee mahdollista!

Arskat. Ja perus oon liian lyhyt kuvaan.

Torkee panda.

High five! Mites toi kapala.

Taustalla nakyy mun pinottuna kasaan mun lempiotus, kapibarasan! Se on toi marsun nakoinen mohkale. Oon ihan rakastunu siihen, homppaa.

Hitto, en voi vielkaan oikeen uskoa, etta Joona lahtee huomenna. Vaikka ollaan oltu kaukosuhteessa kaks vuotta, ja veteraaneja hyvastelyssa (nyt on kylla pahemman asteen hoono soomi, kirjoitin ekaks et "hyvastienjatto" mut eihan se oo sana! Eihan??), ei voi mitaan, kyl se vaan vielki hajottaa kun toinen lahtee. Joona oli kipee, niin menin Takaidoon auttaa sita pakkaamisessa. Mulle on muuten tullu ihan ihme neurooseja. Ja musta on tullut SIISTI. Siis miltei siivousHULLU. Miltei Hanna! Kun pakkasin Joonan matkalaukkuu, laskostin kaikki vaatteet supersiististi. Ja sit kun Joona heitti sen bokserit sikin sokin kaikkien taydellisesti laskostettujen vaatteiden paalle, mulkaisin sita "step away from the suitcase"-katseella ja laskostin kaikki bokseritkin. Ja sit multa paasi pieni riemunkiljahdus kun olin saanut laitettuu viimeisen pyyhkeen just silleen et se tasoitti matkalaukun pinnan. HUOLESTUTTAVAA!

Mut joo, Joonan lahto, ei kiva. Varsinkin kun ollaan nyt lomalla hengailtu yhdessa melkeen joka paiva. Parjasin ihan hyvin, ja sanoin reippaat hyvastit. Olin oikeen ylpee itestani kunnes tajusin et olin eksyny. Olin lahteny kavelee vaaraan suuntaan ja sit Joonan piti tietenkin tulla saattaa mut oikeeseen osoitteeseen. Otettiin uusiks koko hyvastelyrumba ja sit tuli suru puseroon kun Joona katos nurkan taakse. Mut onneks oli pimeeta eika kukaan nahny vapattavaa alahuulta.

Enaa kaks viikkoo ja sit Suomi!

P.s Oman otsatukan leikkaaminen aivan sanonko mista! Sit ku sita tasoittaa niin pienet hiushippuset menee naamaan ja silmiin ja ihan kaikkialle eika naa mitaan ja kaikki kutisee ja sit voi mika siivo kylpparissa onkaan sen jalkeen juu kylla valimerkit hyvin hallussa moi