Narikkaetiketti

Hupsheijaa, on jo toukokuu what! Vappu meni töiden merkeissä, eka työharjoittelussa ja sit narikassa. Työharjoittelussa oli superia, Minna haki meille eka sushilounaat ja sit juotiin jälkkärit lasilliset Fresitaa ja laiskoteltiin. Illalla olin ojentelemassa juhlakansalle takkia. Uhosin lähteväni duunien jälkeen suoraan jatkamaan, mutta kellon lähestyessä aamuviittä (ja duunikaverin tarjotessa kyytiä kotiin) luovutin suosiolla päätin painua suoraan pehkuihin.

Oli yllättävän rauhallinen ilta töissä, luulin paikan olevan täynnä känniääliöitä, mutta onneksi meille ei pääse haalareissa eikä yltiökännissä, niin säästyttiin pahimmilta kännikaloilta. Mutta vappu nyt on aina vappu. Oon ollu nyt helmikuusta lähtien klubin narikassa töissä, ja useimmiten on ihan kivaa ja työkaverit varsinkin on huippuja, mutta muutama seikka on alkanut hiukan nyppimään.

-Heitetään ne hanskat, kaulaliinat ja pipot kaikki yhtenä myttynä tiskille takin kera. En oo teidän äiti, aikuiset ihmiset osaa laittaa ne tumput ja kaulurit nätisti joko takin hihaan, taskuihin, jonnekin missä ne pysyy tallessa. Ilmassa ei pysy kuin lentokone. Tästä seuraa myös väistämättä se, että kun takki annetaan takaisin, asiakas huutaa kurkku suorana: MISSÄ ON MUN KAULALIINA, MULLA OLI KAULALIINA, BURBERRYN MAKSOI MILJOONAN MISSÄ SE ON!!! Ja kaksi sekuntia myöhemmin se löytyy hihasta tai taskusta, jonne joku viisaampi on laittanut sen talteen.

-Hävitetään narikkalappu ja tullaan kukkoilemaan/kettuilemaan/kiukkuviinaa juoneena. Jos narikkalappu on hävinnyt, lähtökohtaisesti koitetaan etsiä sitä tuntomerkkien avulla, mutta jos tuntomerkit ovat luokkaa "musta villakangastakki" ja narikassa on 500 takkia (joista 400 on mustia villakangastakkeja) voi joko jäädä odottelemaan narikan tyhjenemistä tai ottaa taksin ja hakea takin aamulla tuntomerkkejä vastaan. Seuraava skenaario on myös tuttu töistä:

"Oon hävittäny mun narikkalapun, mut pitäis saada takki, mun autonkuljettaja odottaa¨"
"Millanen takki sulla on?"
"Semmonen Bossin/Armanin/Pradan/Insert expensive brand"

(Siis mikä tarve ihmisillä on mainostaa minkä merkkinen se takki on... Kyllä se sieltä etsitään olipa se sitten haute couturea tai citymarketin tarjouskorista. Ja "Bossin takki" käsitteenä on aika epämääräinen...)

"Muita tuntomerkkejä, mitä materiaalia, väriä jne. jne."
"Semmosta kallista materiaalia. Voitko etsiä sen nopeesti, mä omistan 20% yritys X:n osakkeista blaa blaa blaaa money talks."

Siis vaikka olisit Urho Kekkonen ja seisosit päälläs niin ei voida sitä takkia yhtään nopeemmin taikoa narikasta ilman narikkalappua. Kun se lappu on sulle annettu, niin se ei oo enää meidän vastuulla, joten jos se katoaa niin ei auta itku markkinoilla, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä arvostetaan (eikä se tippikään oo muuten yhtään pahitteeksi :D)

-Yleensä kun mä lähden baariin niin mulla on tapana pitää kännykkää ja lompakkoa (jossa on rahaa, enemmän tai vähemmän, käteisen tai muovin muodossa) lähettyvillä. Ilmeisesti jotkut rakkaat asiakkaat eivät koe tätä tarpeelliseksi, kunnes heille selviääkin, että sitä kaveria ei yllättäen löydäkään täydeltä tanssilattialta telepatian avulla, ja että ollaan siirrytty vaihtotaloudesta riihikuivaan ja korttirahaan, eikä sitä drinkkiä saakaan oravannahkaa vastaan. Sitten kipitetään narikalle hakemaan tykötarpeita, yleensä vielä useampaan otteeseen.

Nyt tää kuulostaa ehkä vähäsen siltä, että oon kauhee kranttu (pitää kyl paikkansa varsinkin aamuisin) ja vihaan työtäni, mistä ei suinkaan ole kyse. Ylläolevat tapahtumat on jääneet mieleen lähinnä asiakkaan asenteen takia (tai sit joskus ihmiset on vaan yksinkertaisesti humalassa/tampioita/molempia). Jos on ystävällinen ja asiallinen no problemo.

Ens postauksessa Ashish'n uutta mallistoa ! hih

Nyt on pakko mennä valmistautumaan huomista haastattelua varten, josta olen aika hermona iiiik!