Insert title

Viime viikkojen aikana on tapahtunut pari mullistusta Heipan ihmeellisessä maailmassa. Kaimani laittoi yllättäen viestiä avoimesta työharjoittelupaikasta, ja kysyi josko olisin ollut kiinnostunut. Harjoittelupaikka on oikea unelmien täyttymys, pieni kotimainen muotialan yritys, joka on kuitenkin hurjan kansainvälinen nuoresta iästään huolimatta. Olinkin ihan superimarreltu, että kaima edes ajatteli mua sopivaksi henkilöksi paikkaan. Laitoin tietenkin heti hakemusta menemään ja pidin sormia ja varpaita ristissä. Menin haastatteluun neljän tunnin yöunilla, kun edellisenä iltana oli tietenkin ollut töitä. Haastattelussa höpöttelin kaikenlaista kun jännitti niin kovin, mutta oikeastaan keskusteltiin niin vapaamuotoisesti että rentouduin pian. Kaikki meni ilmeisesti nappiin, koska sain paikan!!! Hassuinta tässä on se, etten missään vaiheessa antanut itseni innostua liikaa asiasta. Mulle on tosi vaikee hyväksyä epäonnistumisia, niin siks halusin olla ihan hissun kissun, jos vaikka en olisikaan saanut paikkaa, niin olisin voinut nuolla haavojani rauhassa peiton alla. Varsinkin, kun harjoittelupaikka on niin UNELMA! Niin että olisin kyllä pudonnut kovaa ja korkealta jos olisin suonut itselleni ylellisyyden kuvitella liikoja. Kavereille uskalsin vasta hehkuttaa jälkikäteen, moni ei edes tiennyt että olin hakenut töitä. Mun innostusta on hillinnyt myös se, että hyväksyttyäni paikan olen sitoutunut jäämään Suomeen ja joudun jättämään hyvästit Tokiolle. Ensin ajattelin, että valinta oli helppo, mutta peruessani lentolippuani Tokioon tuli pala kurkkuun.

Sit vähän kevyempiin tunnelmiin. Uskaltauduin vihdoin tilaamaan Asokselta juttuja. Oon aikaisemmin karttanut nettikauppoja, koska mulle on tosi tärkeetä, että saan kokeilla tuotetta ja nähdä sen ihan omin silmin. Etenkin sen takia, että satun olemaan tämmönen pygmi, ja kaikki koot tuppaa olemaan liian isoja. Tilaukseen lähti sitten hopeiset farkkuleggarit ja lila mekko. Vasta tilauksen tehtyäni huomasin, että lila trikoomekko oli lämpöreagoivaa materiaalia, jossa lämpimämmät kohdat muuttuvat pinkiksi. Ylläripylläri! Viime viikolla paketti sitten saapui ja odotin jännityksellä mitä tuleman piti. Farkkuleggarit näyttivät jopa kivemmilta luonnossa kun kuvissa, mutta hetken söpöläisiä tarkasteltuani huomasin, että melko pikkuruisilta näyttivät. Olen niin tottunut nappaamaan aina sen pienimmän koon joka kaupassa, etten huomannut pöksyjen olevan Petites-mallistoa, kokoa UK4, joka vastaa Suomessa XXS:ää. Mulla nyt sitä peppua ja reittä kuitenkin riittää (lähinnä leveyssuunnassa valitettavasti) ja olin hiukan epäileväinen jegginsien (=jeans+leggins, paljon kätevämpi ilmaisu kun farkkuleggarit) materiaali antaisi periksi. Keräsin kuitenkin päättäväisyyttä ja toivoin, että se 2% elastaania pelastaisi mut. Viiden minuutin puhkumisen jälkeen jegginsit olivat päälläni ja olin oikein tyytyväinen lopputulokseen. Mekkokin oli oikein kiva, tulee kesällä varmasti kovaan käyttöön!

Löysin tommosen kivan löysän mustan topin/tunikan Seppälästä, ja ostin sen hopeisten jegginsien kanssa käytettäväksi. Ajattelin testata asua perjantaina Hannan synttäreillä ja yhdistää siihen Reebokin popot että jaksais pomppii koko illan!