Töitä ja koulutyttö Madde

Oon ollu töissä vasta 4 päivää ja ehtinyt siinä ajassa tehdä kaikenlaista. Tiistaina tuli tulevan malliston mallikappaleet Milanosta ja purettiin ja aseteltiin niitä Ellen juttua varten. Keskiviikkona pakattiin samaiset mallikappaleet ja lähetettiin Pariisin PR-toimistoon. Sit oon kirjoittanu puhtaaks kenkien hoito-ohjeita ja kääntänyt niitä englanniksi. Arvatkaa kauanko mietin et mikä on "korkolappu" englanniks??? En oikeestaan hirveen kauaa kun turvauduin 3 sek miettimisen jälkeen nettisanakirjaan. Heeltap se oli :D Tänään tein pientä inventaariota ja melkeen tipahdin tuolilta kun keikun yläilmoissa korkokengissä :D Sain vapauden myös tehdä uusiksi somistuksen ikkunaan. Katotaan mitä pomo sanoo sit kun se tulee huomenna takaisin. Voipi olla et vanha ikkuna tekee comebackin vikkelään :D Loppuviikosta pitäis vielä kirjoitella lehdistötiedotteita ja sit alkaa lähettelemään niitä. Paljon on ollut homma tämmöselle ensikertalaiselle, mutta oon tosi iloinen, että mun pomo on uskaltanu antaa mulle paljon vastuuta ja myös vapautta tehdä juttuja omalla tavallani. Oon mielestäni suoritunut kaikesta ihan hyvin, paitsi Macin käyttö tuottaa mulle suunnattomia vaikeuksia. Häpeen myöntää et jouduin googlaamaan miten Macillä toimii copy/paste. Ja Excel onkin sitten ihan oma lukunsa. Ihan kuin se ei ois ollu tarpeeks hankala PCllä... Huomen on jo perjantai, hitsin pitsit. Useimmat ihmiset iloitsee viikonlopun tulosta, mutta mua se tuskastuttaa, kun tiedän että luvassa on työputki. No mut, rahantuloa ei voi estää! Mutta rahanmenoa voi hyvinkin vauhdittaa.


Onkohan Madonna ottanut vaikutteita Benjamin Buttonista? Maddehan suorastaan nuorenee silmissä!


Kuva: thesuperficial.com

Shuus

En jotenkin vaan osaa mennä nukkumaan aikaisin, vaikka tiedän, etten aamulla kuitenkaan jaksa repiä itseäni ylös sängystä. Minkäs teet. Blogi toimii hyvänä tekosyynä valvoa ja datistella yömyöhään. Kauhee mikä nörtti oon! Tänään oli eka työharjoittelupäivä ja mun upee idioottivarma suunnitelma päivän varalle oli seuraava:

klo 7.00 Herätys

klo 7.15 Suihku (aina pitää varata vähintään vartti torkkuaikaa, olisi ihan liian julmaa nousta kylmiltään)

klo 7.40 Amppari ja vaatekatsaus

klo 9.00 Naama ja moppi kuntoon (kyllä, siinä kestää puol tuntia)

klo 9.30 Kaupungille

klo 10.00 Kaupasta eväät ja kahvi Jopsun kanssa

klo 10.55 Ajoissa ekana työharjoittelupäivänä

Oli hyvä suunnitelma, mutta käytännössä homma toimi näin:

klo 7.00 Herätyskello soi

klo 7.10 Torkku hälyttää

klo 7.20 Torkku hälyttää

klo 7.30 Painan torkun pois päältä

klo 8.30 Herään erittäin vastentahtoisesti ja painun suihkuun

klo 9.00 Tuskastelen mitä laitan päälle

klo 9.10 Hyvä asukokonaisuus löytyy!

klo 9.30 Aamupala huiviin

klo 9.45 Lärvi kuntoon, hiukset saa jäädä

klo 10.10 Valmiina lähtöön

klo 10.15 Havaitsen sukkiksissa nukkapallon ja hetken mielijohteesta repäisen sen irti, jolloin ne alkavat purkaantua uhkaavasti.

klo 10.20 Puntaroin, onko alkava silmäpako huomattavissa. Se on. Viimeinen epätoivoinen yritys korjata tilannetta läpinäkyvällä kynsilakalla epäonnistuu, koska läpinäkyväksi luultu lakka sisältääkin sinistä kimalletta. Josta herää kysymys, miksi omistan moista??

klo 10.25 Nappaan mustat sukkikset mukaani ja juoksen junaan

klo 10.28 Onnellisesti junassa, kunnes tajuan että joudun vaihtamaan sukkikset junan vessassa

klo 10.30 Junan vessassa kiroan tilannettani, vuoraan lattian vessapaperilla ja vaihdan sukkikset mahdollisimman vähäisellä kontaktilla vessan pintoihin
klo 10.55 Ajoissa!!!

Onneksi ehdin ottaa muutaman kuvan asustani ennen koko sukkistapahtumaketjua, sillä kuvat jäivätkin sukkisten viimeisiksi. RIP.

Paita - UFF
Shortsit - Stockan Outlet/Vero Moda

Sukkikset - 3coins (Tokiosta)

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

P.S Sain valkata työkengät itselleni ja ne on to die for! <3

Lazy Sunday

Sunnuntait ovat muodostuneet mulle rokulipäiviksi. Sunnuntaisin mun ainoat aktiviteetit koostuvat jumitettamisesta Joonan kanssa, herkuttelusta, telkun tuijottamisesta ja nukkumisesta. Tänään oltiin superaktiivisia ja käytiin ulkona lounaalla naistenpäivän kunniaksi. Lounaan jälkeen jopa käveltiin takas Joonalle, joka on aika ennätyksellistä. Fpr the record, mun sunnuntaipäivien laiskuus ei kylläkään johdu ylenpalttisesta juhlimisesta, vaan siitä, että oon lauantai-illat töissä ja kotona siinä puol viiden pintaan. Joonalle iso kiitos siitä, että se jaksaa aina valvoa ja tulla hakemaan mut töistä niille nukkumaan, ettei tarvii istuu tuntia yöbussissa humalaisten kanssa (niitä kun näkee ihan tarpeeks töissäkin). Humalaisista puheenollen, sitä luulis, että teinit on pahimpia örveltäjiä, mutta voin kyllä kokemuksesta sanoa, että kyllä keski-ikäiset vetää pidemmän korren, helposti. Jotenkin niissä yhdistyy humaluuden aiheuttaman urpouden lisäksi vielä ylimielinen, kaikkitietävä asenne, jonka johdosta fossiileilla on tapana ruveta räyhäämään mitä ihmeellisemmistä jutuista. Lisäksi henkilökohtaisten havaintojeni perusteella voin sanoa, että jotkut keski-ikäiset naiset on todella nälkäisiä, ja tietyn promillemäärän jälkeen eivät kaihda keinoja tyydyttääkseen nälkäänsä. If you catch my drift.



Naistenpäivän kunniaksi lueskelin aamulla jenkki-Cosmoa, ja huomasin lehden muuttuneen niiltä ajoilta, kun vielä itse luin sitä aktiivisesti. Puolet lehdestä oli seksivinkkejä, ja vieläpä yksityiskohtaisesti kuvailtuja sellaisia. Lehdestä löytyi vielä jokin novelli, joka oli kuin suoraan Harlekiini-romaanista, härskimmillä yksityiskohdilla höystettynä vaan. Että jos joku kaipaa piristystä sänkykamariosastolla, niin apu löytyy Cosmosta. Cosmosta löytyi onneksi jotain muutakin, nimittäin bongasin sieltä mainoksen Covergirlin uusimmasta ripsarista, Exact Eyelighs'sta. Ripsarissa on valoa heijastavia hippusia ja aavistus metallistavärisävyä, joka korostaa silmän omaa väriä ja kirkastaa katseen, jopa nelinkertaisesti. Valikoimasta löytyy sävy ruskeille, sinisille, vihreille ja vaaleanruskeille silmille. Esimerkiksi vihreille silmille tarkoitettu sävy taittaa liilaan ja siniset silmät saavat häivähdyksen hopeanharmaata. Mielestäni aika hauska idea, onhan niitä huulipuniakin jotka lupaavat kirkastaa hymyn ja luoda vaikutelman valkoisemmista hampaista. Olisi hauska testata kyseistä tuotetta, vaikka suhtaudun yleensä skeptisesti moisiin lupauksiin. Sitäpaitsi, neljä kertaa kirkkaampi katse? Minkäköhänlaisen tieteellisen tutkimuksen tulos tuokin mahtaa olla? Monesti kosmetiikkamainoksissa käytetään lukuja tehokeinoina, ja luvataan tietyn tuotteen tuovat niin ja niin monta kertaa/prosenttia enemmän tuuheutta hiuksiin yms. Olen aina ollut utelias tietämään, mihin väittämät perustuvat ja millaisia empiirisiä tutkimuksia on käytetty niiden todentamisessa. No, jokatapauksessa, Covergirlin sivuilla olevien käyttäjäkokemusten perusteella Exact Eyelights-ripsarin tuoma neljä kertaa kirkkaampi katse on ollut vaikeasti havaittavissa.


Covergirlin mainoskampajalla oli melkoinen ajoitus, sillä mainoskasvona toiminut Rihanna on ollut lähiaikoina esillä vähän vähemmän mielyttävästä syystä. Tapahtumien johdosta Covergirl on varmasti saanut paljon julkisuutta kampanjallaan, mutta let's face it, Chris Brownin käsittelyn jälkeen tarvitaan vähän ripsaria järeämpää kirkastamaan neitokaisen katse.


Tästä tuli taas kauheen random postaus. Oon juonu kaksi kupillista kahvia ja huomenna on eka työharjoittelupäivä, että meen aika ylikierroksilla ja näköjään ajatuksetkin säntäilee mihin sattuu. Ei niin, että mun aiemmissakaan postauksissa olisi mitenkään sen selkeämpää rakennetta :D Muutenkin on luvassa melkoista hulinaa, just huomasin että perjantaisin loppuu työharjoittelu klo18 ja klo19.30 pitäis olla tekemässä seitsemän tunnin vuoroa toisessa duunissa. Huhtikuussa oon vielä lupautunu Hullareille, et saa nähdä miten handlaan kaikki. Vois sitä joskus kai opetella sanomaan ei.

Iik mitä mä laitan päälle huomenna???

Perjantai armaan kanssa

Eilen vietettiin Hannan synttäreitä ja muksaa! Mun ilta tosin alkoi vähän heikoissa merkeissä, kun jostain iski kurkkukipu ja vilunväreitä. Tyypillistä, just kun on eka vapaa perjantai kuukauteen ja tarkoitus lähtee rimpsalle. Aloittelin kotona finrexinillä ja muita piristeitä nautittiin illan mittaan. Hanna nimittäin kestitsi meitä skumpalla, mansikkakakulla, cocktailtikuilla ja ihanilla itsetehdyillä suklaakekseillä. Riemu repesi kun löydettiin cocktailtikku, jonka sisältö oli: nakki-nakki-nakki. Mä sit tietenkin söin sen onnellisena suihini, just sen jälkeen kun Satu oli ohjeistanut Riikkaa "Se pitää syödä kerralla, että maistuu kaikki maut." Jepjep. Mut ihan tosissaan, on se kumma miten kotona ei tulis koskaan syötyä nakkia, mut sit heti kun se on tikun päässä niin johan alkaa maistua. Oli superia hengailla porukalla ja Sallakin oli tullut Madridista käymään, jei!

Bileasuksi valikoitui jo aiemmin miettimäni jeggari-mekko combo. Synttärisankari näytti oikein hurmaavalta pikkumustassa, jonka kaverina oli sähäkät liilat wetlookit (joista oon muuten ihan superkade). Jatkettiin iltaa Armaassa, joka oli yllättävän kiva!

Armas.

Illan dresscode oli näköjään legginssit.

DJ soitti Spice girls-kimaran. On se vaan niin ihmeellistä miten voi vieläkin muistaa kaikki biisien sanat.

Loppuillan tunnelmia. Minä ja mun parhaat kaverit :D No ei, muut lähti vaan tanssilattialle fiilistelee Kaija Koota.

Oon lähiaikoina hurahtanu siivoamaan. Mulla on siinäkin kyllä oma lehmä ojassa, kun yritän salaa tyhjentää ittelleni lisää kaappitilaa. En oo ennen tajunnu, mut meidän äiti on hamsteri! Se hamstraa KAIKEN! Se on pahempi kun se mummo joka kerää siinä mainoksessa tyhjiä jugupurkkeja. (Meidän äippä tekee ihan samaa, mutta niillä purkeilla tulee onneks olemaan funktio istutuspurkkeina kasvimaata varten.) Siivotessani paikkoja löysin mm. Burda-neulelehtiä 80-luvulta, joita ei äidin mielestä missään tapauksessa saanut heittää pois. Kyllähän kasari on ollut pinnalla jo jonkin aikaa, mutten oikeen usko että jättikokoiset olkatoppauksillavarustetut jumpperit tekee enää paluuta. Mutta jos joku himoitsee sellaisen teko-ohjeita, muhun voi ottaa yhteyttä. Oon myös huomannut että siivoamisvimmani on ilmeisen lyhytaikainen. Se loppuu juurikin siinä vaiheessa kun oon tyhjentänyt kaappien sisällön lattialle ja alan ihmettelemään miten lajittelisin kaikki kamat siististi ja loogisesti. Ja miksi aina AINA siivotessa jää jäljelle sellainen kasa randomeita tavaroita, jotka ei kuulu minnekään, mutta joita ei voi kuitenkaan heittää pois, koska niitä voisi potentiaalisesti tarvita joskus..

Tosi nopeesti hurahti tääkin viikko! Tänään pitäis jaksaa vielä töihin ja sit maanantaina alkaa työharjoittelu! Apua. Mitäköhän sitä laittais päälle...

Insert title

Viime viikkojen aikana on tapahtunut pari mullistusta Heipan ihmeellisessä maailmassa. Kaimani laittoi yllättäen viestiä avoimesta työharjoittelupaikasta, ja kysyi josko olisin ollut kiinnostunut. Harjoittelupaikka on oikea unelmien täyttymys, pieni kotimainen muotialan yritys, joka on kuitenkin hurjan kansainvälinen nuoresta iästään huolimatta. Olinkin ihan superimarreltu, että kaima edes ajatteli mua sopivaksi henkilöksi paikkaan. Laitoin tietenkin heti hakemusta menemään ja pidin sormia ja varpaita ristissä. Menin haastatteluun neljän tunnin yöunilla, kun edellisenä iltana oli tietenkin ollut töitä. Haastattelussa höpöttelin kaikenlaista kun jännitti niin kovin, mutta oikeastaan keskusteltiin niin vapaamuotoisesti että rentouduin pian. Kaikki meni ilmeisesti nappiin, koska sain paikan!!! Hassuinta tässä on se, etten missään vaiheessa antanut itseni innostua liikaa asiasta. Mulle on tosi vaikee hyväksyä epäonnistumisia, niin siks halusin olla ihan hissun kissun, jos vaikka en olisikaan saanut paikkaa, niin olisin voinut nuolla haavojani rauhassa peiton alla. Varsinkin, kun harjoittelupaikka on niin UNELMA! Niin että olisin kyllä pudonnut kovaa ja korkealta jos olisin suonut itselleni ylellisyyden kuvitella liikoja. Kavereille uskalsin vasta hehkuttaa jälkikäteen, moni ei edes tiennyt että olin hakenut töitä. Mun innostusta on hillinnyt myös se, että hyväksyttyäni paikan olen sitoutunut jäämään Suomeen ja joudun jättämään hyvästit Tokiolle. Ensin ajattelin, että valinta oli helppo, mutta peruessani lentolippuani Tokioon tuli pala kurkkuun.

Sit vähän kevyempiin tunnelmiin. Uskaltauduin vihdoin tilaamaan Asokselta juttuja. Oon aikaisemmin karttanut nettikauppoja, koska mulle on tosi tärkeetä, että saan kokeilla tuotetta ja nähdä sen ihan omin silmin. Etenkin sen takia, että satun olemaan tämmönen pygmi, ja kaikki koot tuppaa olemaan liian isoja. Tilaukseen lähti sitten hopeiset farkkuleggarit ja lila mekko. Vasta tilauksen tehtyäni huomasin, että lila trikoomekko oli lämpöreagoivaa materiaalia, jossa lämpimämmät kohdat muuttuvat pinkiksi. Ylläripylläri! Viime viikolla paketti sitten saapui ja odotin jännityksellä mitä tuleman piti. Farkkuleggarit näyttivät jopa kivemmilta luonnossa kun kuvissa, mutta hetken söpöläisiä tarkasteltuani huomasin, että melko pikkuruisilta näyttivät. Olen niin tottunut nappaamaan aina sen pienimmän koon joka kaupassa, etten huomannut pöksyjen olevan Petites-mallistoa, kokoa UK4, joka vastaa Suomessa XXS:ää. Mulla nyt sitä peppua ja reittä kuitenkin riittää (lähinnä leveyssuunnassa valitettavasti) ja olin hiukan epäileväinen jegginsien (=jeans+leggins, paljon kätevämpi ilmaisu kun farkkuleggarit) materiaali antaisi periksi. Keräsin kuitenkin päättäväisyyttä ja toivoin, että se 2% elastaania pelastaisi mut. Viiden minuutin puhkumisen jälkeen jegginsit olivat päälläni ja olin oikein tyytyväinen lopputulokseen. Mekkokin oli oikein kiva, tulee kesällä varmasti kovaan käyttöön!

Löysin tommosen kivan löysän mustan topin/tunikan Seppälästä, ja ostin sen hopeisten jegginsien kanssa käytettäväksi. Ajattelin testata asua perjantaina Hannan synttäreillä ja yhdistää siihen Reebokin popot että jaksais pomppii koko illan!