Onkohan pingviineillä koskaan kylmä.

Talvi on ihan hanurista. Tai ei mulla itseasiassa oo ees mitään talvea vastaan, jos ei vaan ois niin pirun kylmä. En kestä kylmyyttä yhtään, jonka takia mun talvipukeutuminen surkastuu aina ihan tylsäks ja mitäänsanomattomaks. Salaa kadehdin tyttöjä, jotka viilettää menemään kaupungilla nahkatakissa ja leggareissa ja korkkareisa kun mä puolestani oon kääriytyny toppatakkiin ja toppakenkiin (kyllä, omistan sellaiset mut ne on onneks ihan oikeesti söpöt eikä semmoset muodottamat vaahtokarkkikengät) suunnilleen villahousutkin tekis mieli vetää päälle. (Jos mulla ei ois traumoja villiksistä. Kerran mun äiti pakotti mut laittamaan villahousut kouluun ja just sinä päivänä sattu oleen terveystarkastus ja mä sain sitten vääntää niitä villahousuja pois ja takas päälle..) Siis jos oon edes päässyt kaupungille saakka. Talvisin oon erittäin vastahakoinen lähtemään minnekään oman kodin lämmöstä. Ja tää on ainoo aika vuodesta, jolloin mä toivoisin omistavani auton ja ajotaidon (ja vähemmän taipumusta matkapahoinvointiin). Viime aikoina on ollut niin kylmä, etten oo jaksanut innostua ees kaikista kevään uutuuksista, joita on nyt tulvinut kauppoihin. Tää voi olla mun rahatilanteen kannalta ihan positiivinen juttu. UFFilla on nyt taas tasarahapäivät, pitänee viikonloppuna mennä katsastamaan tarjonta jos sitä vaik inspiroituis jostain.

MUTTA. Jotain aika järkyttävää ja ennenkuulumatonta on tapahtunut. Mä oon alkanut LIIKKUMAAN. Mistään superHC-treenistä ei oo siis kyse, mut ollaan nyt jo jonkin aikaa käyty Joonan kanssa kahdesti viikossa urheilemassa (siis nyt on toinen viikko menossa, mut tääkin on mulle ennätyksellistä). Ollaan jopa löydetty yhteinen lajikin, joka on sekin aika harvinaista, johtuen mun antiliikunnallisuudesta (ja pelkään kuollakseni myös kaikkea, joka tulee mua kohti vauhdilla, joka eliminoi meidän vaihtoehdoista kaikki pallopelit heti alkukättelyssä.)

Tajusin, et oon ihan pihalla Helsingin yöelämästä (ei niin et oisin ikinä ollut mitenkään perillä siitä) niin mentiin tyttöporukalla viime lauantaina käymässä Motelletissa. Oli hauskaa ja hieman kummallista mut ylipäänsä ihan muksa keikka. Kuultiin taas niin vetäviä iskurepliikkejä et huh huh. Mm. :
* "Mä oon Zeuksen poika." Koska "olen sukua julkkikselle" on niin last season.
* "Mitäs v*ttumaiset kimmat?" Turha varmaan sanoa että tän kommentin jälkeen oltiin kaikki ihan housut märkinä.
* "Täs on Matti. Mut älkää pelätkö sitä, se on tuomittu vaan talousrikoksista." Joku on tulkinnut "naiset tykkää rentuista"-jutun vähän vierestä. Sitäpaitsi, jos oikeesti haluttais pahoja poikia niin talousrikollisia ei ees lueta niihin, ne on niin nössöjä.
* "KONNICHIWA." Tarviiko tätä ees nyt kommentoida.

Lopuksi vielä viimeisimpiä ale-ostoksia ilmeisesti talven tuiskeeseen tämmönen vilukissakin uskaltautuu, kun motivaattoreina on potentiaaliset ale-löydöt)

Ruudulliset pussihousut Zarasta. Kuva ei tee oikeutta mutta musta näissä on hauska leikkaus, varsinkin korkkareiden kanssa käytettynä tulee hauska konrasti väljän ja tiukan välillä.

Lindexin lastenosastolta lintukoruja eurolla.

Noi kaks ekaa on oikeesti kaulapantoja. Mut vähän liian rajuja mulle, niin oon käyttänyt niitä rannekoruina, kun ne menee just hyvin kaks kertaa ympäri. Keskimmäinen Lindexiltä, ja muut Henkasta. Kaikki jotain 1e kpl.

Sit sokerina pohjalla, Reebokin lenkkarit! Oli pakko poistaa kun ne oli jossain superalessa alle 30e ja vieläpä mun kokoa.

Nyt palaan taas opiskelun ihmeelliseen maailmaan. Ens viikolla japanin ja projektihallinnon tentit. Japania varten mä sain tänään hurjan älynväläyksen ja askartelin katakana-kortit. Silleen mä pienenä kiinaakin opettelin, äiti kirjoitteli merkkejä korteille ja sit opeteltiin niitä yhdessä. Hyvä äiskä! No, ongelmana oli vaan että innostuin askartelemaan niitä kortteja vähän liikaa. Kaivoin kaikki tussit ja puuvärit esille ja mietin et mitäköhän värii nyt käyttäis ja tein kaikista merkeistä oikein kauniita (Mua alkaa kismittää jos viivat on vänkyröitä tai jos merkistä tulee epäsymmetrinen) Et ei taaskaan ollu toi opiskelu pääosassa. Ja nytkin oon jaaritellu täs vaik kuinka kauan vaikka mun vankka aikomus oli lukea. Eli heippa!